sunnuntai 17. joulukuuta 2023

Abba Top 110 osa 7 (41-50): Thank You For the Music ja muita rakkauslauluja

Nyt kun olemme päässeet Abba-rankingissani yli puolen välin olemme jo todella hienon musiikin ääressä. Suurinta osaa sijojen 41-50 kappaleista ei löydy kokoelmalevyiltä, mutta minun listallani ne jättävät taakseen seitsemän Abba Gold -kokoelman 19 kappaleesta. Kahta lukuunottamatta näitä kappaleita en juuri ole kuullut kotini ulkopuolella. enkä näinollen ole päässyt niihin liikaa kyllästymään. 

50. Two For the Price Of One (The Visitors 1981)

Se että ensimmäinen The Visitors -albumin kappale löytyy listaltani vasta tässä vaiheessa rankingia kertoo siitä kuinka paljon tätä albumia arvostan. Two For the Price Of One on albumin kepeintä antia, mutta siitä huolimatta se on erinomaisesti rakennettu ja sovitettu kappale, jonka levytyksessä on tasapainoiltu upeasti huumorin ja vakavan tuotanoprosessin välillä. Kappale on viimeinen Abba-kappale, jossa Björn Ulvaeus laulaa sooloa, mutta yhtyeen naisjäsenten monimutkaiset taustastemmat antavat kappalleelle sen monitasoisen luonteen. Monet pitävät tätä höpsöä deittisatua aivan liian heppoisena yleissävyltään vakavalle levylle. Minusta se puolustaa täydellisesti paikkaansa synkkätunnelmaisen levyn keventäjänä.

49. Sitting In the Palmtree (Waterloo 1974)

Tällä kappaleella on paljon yhteistä edellämainitun Two For the Price Of One kappaleen kanssa. Tälläkin kertaa Björnin laulama näennäisen heppoinen rakkauslaulu on taitavasti toteutettu reggaekappale, jossa huumori ja musiikillinen ammattimaisuus ovat sulassa sopusoinnussa. Agnetha Fältskog ja Anni-Frid Lyngstad ovat tälläkin kertaa taustalla, mutta heidän osuutensa on jälleen olennainen laulun onnistumisen suhteen. Lopputuloksena on Waterloo-albumin mielenkiintoisin kappale.

48. People Need Love (Ring Ring 1972)

Aivan ensimmäinen Abba-kappale on energinen vuorolaulu yhtyeen mies- ja naislaulajien välillä. Neljän artistin ja ystävän yhteislevytyksen piti olla vain väliaikainen sivuprojekti, mutta onneksi nelikko huomasi jo tässä vaiheessa, että heidän yhteistyössään on jotain erityistä. Soolourat laitettiin pian syrjään, ja yksi popmusiikin suurimmista menestystarinoista alkoi.

47. Hasta Mañana (Waterloo 1974)

Hasta Mañanan kansainvälinen nimi on kaikuja siitä, että kappaletta harkittiin vakavasti Abban ehdokkaaksi vuoden 1974 euroviisuihin. Vaikka se on mielestäni Waterloo-kappaletta (ainakin sen levytystä) parempi, oli valinta oikea. Agnethan haikealla äänellä tulkitsema balladi on mielestäni yksi Abban ikivihreistä kappaleista, mutta ei ole lainkaan takeita siitä olisiko Abbaa edes valittu Ruotsin viisuedustajaksi, jos yhtye olisi tällä kappaleella lähtenyt kisaan mukaan.

46. My Love, My Life (Arrival 1976)

Abba on tunnettu viimeiseen asti hiotuista levytyksistään ja lähes täydellisistä soundeistaan, mutta mukaan mahtuu myös yli- ja alilyöntejä. My Love My Life on upea balladi, mutta sitä vaivaa lähes tukkoon päälleäänitetty levytys. Hieman enemmän harkintaa ja aavistuksen kevyempi äänitys olisi tehnyt kappaleesta yhden ikivihreistä Abba-kappaleista. Lopullisessa mudossaan My Love My Life on hieno, mutta jonkin verran puuduttava kuuntelukokemus.

45. Put On Your White Sombrero (julkaisematon kappale 1980)

Super Trouper -albumille tarjolla ollut kappale jätettiin levyltä pois, kun levyn nimikappale äänitettiin viime tingassa ennen levyn julkaisua. Put On Your White Sombrero julkaistiin vasta yli 10 vuotta myöhemmin Thank You For the Music -kokoelmalevyllä. Sävelmänä kappale ei ole parasta Abbaa ja ymmärrän hyvin, miksi sitä ei aikanaan julkaistu. Levyn sovitus etenkin lauluosuuksien suhteen on kuitenkin mestarillinen, ja toisin kuin edellämainitun My Love My Life -kappaleen kohdalla äänitys on monikerroksisuudestaan huolimatta raikas ja kevyt.

44. I Let the Music Speak (The Visitors 1981)

The Visitors -levyllä Anni-Frid Lyngstad sai esitellä tulkintarepertuaariaan laidasta laitaan. Levyn a-puolelta löytyvien katkerien ja jopa uhkaavien tulkintojen vastapainona levyn b-puolella kuullaan pehmeää ja lämmintä Fridaa. Monitasoinen, tosin myös hieman liian pitkä, I Let the Music Speak on selkeä jatko-osa neljä vuotta vanhemmalle Thank You For the Music -kappaleelle, ylistys musiikin kyvylle iloita kuulijansa kanssa ja tukea vaikeissa hetkissä. Tällä laululla syntetisaattorin äärestä akustisen pianon ääreen palannut maestro Benny Andersson antaa parastaan.

43. I've Been Waiting For You (Abba 1974)

Abban kolmannen albumin SOS-hitti jätti saman albumin toisen hienon rakkauslaulun varjoonsa. Tälläkin kertaa Agnetha Fältskog tulkitsee sydämensä kyllyydestä balladin, joka täysin ansiotta on unohdettu Abba-albumin ja So Long -singlen b-puolelle.

42. Thank You For the Music (The Album 1977)

Thank You For the Music -kappaletta voidaan  pitää Abban tunnuslauluna, vaikka se ei kaupallisessa menestyksessään nousekaan Dancing Queenin, Gimme Gimme Gimmen ja Mamma Mian tasolle. Björn Ulvaeusin näppärä teksti kiteyttää hyvin koko yhtyeen olemassaolon tarkoituksen, ja Bennyn kanssa kirjoitettu melodia vie tarinaa taitavasti eteenpäin.

41. SOS (Abba 1975)

SOS on Abban uran ehkä tärkein kappale. Waterloon menestyksen jälkeen Britannia käänsi selkänsä "yhden hitin euroviisuihmeelle", eikä suostunut uskomaan, että yhtyeeltä voisi tulla mitään muuta merkittävää musiikkia. SOS sai brittien pään kääntymään ja avasi viimeisen sulun hittien tulvan tieltä. Kappaleen levytys ei vielä saavuta sitä viimeisteltyä nerokkuutta, mistä yhtyeen tulevat kappaleet lähes poikkeuksetta saivat nauttia, mutta lauluna ja tulkintana se on legendaarisen maineensa ansainnut.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 2. joulukuuta 2023

Abba Top 110 osa 6 (51-60): Balladeja keskitason yläpuolelta

Keskinkertaisissakin Abba-kappaleissa on hienoja yksityiskohtia ja tarttuvia melodioita, joista muut artistit olisivat ylpeitä. Tässä vaiheessa listaa myös Voyage-albumin kappaleista löytyi sitä jotain, mikä tekee niistä lähes kelvollisia Abba-kappaleita. Lähes. 

60. Andante, Andante (Super Trouper 1980)

Tämä hellä rakkauslaulu soittimelta soittajalle jää Super Trouper -albumilta löytyvien superballadien varjoon, eikä tätä juuri muistella. Minustakaan tämä ei ole mitenkään erikoinen kappale, vaan ihan miellyttävä albumiraita, jonka Anni-Frid Lyngstadin tulkinta nostaa keskitason yläpuolelle. Kappaleen kruunaa loppuun asti mietitty puolen minuutin mittainen hillitty mutta nerokas finaali, johon on ajatusta käytetty enemmän kuin levyn muihin kappaleisiin yhteensä.

59. Arrival (Arrival 1976)

Abban uran toinen instrumentaalikappale kuvastaa Benny Anderssonin rakkautta ruotsalaiseen kansanmusiikkiin. Muu  yhtye osallistuu kappaleeseen sanattoman hyminän muodossa. Hieno päätös yhtyeen ikonisimmalle albumille.

58. Eagle (The Album 1978)

Tämä ilmavan eteerinen luonnon ylistys on aavistuksen ylipitkä mutta silti erittäin kaunis aloituskappale Abban viidennelle albumille.

57. Dance (Waterloo 1974)

Tämä Phil Spectorilta innoituksensa saanut eroballadi on yksi Abban varhaiskauden vaikuttavimmista sävellyksistä. Valitettavasti eroballadien expertti Agnetha Fältskog jää kappaleessa sivuosan esittäjäksi Björn Ulvaeusin tulkitessa laulun pääsanoman. Toisenlaisella solistijaolla kappaleesta olisi voinut tulla yksi monista Abban ikivihreistä balladeista. 

56. Hey Hey Helen (Abba 1975)

1970-luvun puolivälissä kantaaottavuus oli päivän sana ruotsalaisessa popmusiikissa, mutta Abba halusi vain viihdyttää ilman yhteiskunnallista sanomaa. Hey Hey Helen on varovainen poikkeus säännöstä. Onnistunut yksinhuoltajaäidin ylistys on viimeisiä Abba-kappaleita, joissa on vielä kaikuja Waterloo-albumin glam-rock-tyylistä.

55. Disillusion (Ring Ring 1973)

Soolourallaan Agnetha Fältskog oli tuottelias laulunkirjoittaja, ja ensimmäisten viiden sooloalbuminsa kappaleista hän sävelsi itse puolet. Vuoden 1975 sooloalbumilta löytyy kappale Mina ögon, jonka esiaste Disillusion oli viime hetken lisäys Ring Ring -albumille. Kappaleen askeettisesti sovitettu Abba-versio sopii sävellykseen ja Agnethan tulkintaan hyvin, mutta hänen ruotsinkielinen sooloversionsa voittaa sen vertailussa selvästi. Kyseessä on ainoa kerta, kun Agnethan sävellys löytyy Abba-levyltä, vaikka lahjakkaalla laulaja-lauluntekijällä olisi varmasti ollut rahkeita useampaankin.

54. I Can Be That Woman (Voyage 2021)

Agnetha on Voyage -albumin tähti, ja hänen eläytymisensä krapulaisen ja katuvan aviovaimon rooliin on tämän kappaleen hienointa antia. Bennyn vähäeleinen sävellys ja Abba-kappaleeksi korostetun karsittu sovitus tukevat tarinaa samoin kuin Fridan herkät harmoniat. Björnin sanoitus on kömpelö, mutta toisaalta juuri sen vuoksi vaikuttava: asia on niin painava että sitä ei haluta kaunistella hienoilla sanankäänteillä. I Can Be That Woman ei yllä Abba-kappaleiden parhaimmistoon, mutta omintakeisuudessaan se on hieno osa Abban tuotantoa.

53. Honey Honey (Waterloo 1974)

Tyyleiltään rikkonaisella Waterloo albumilla Honey Honey on maistiainen siitä, millaiseksi Abba oli muuttuva muutaman vuoden sisällä. Hiottu ja jousilla sokeroitu kappale on sisällöltään höttöisempaa Abbaa, mutta samalla ensimmäisten Abba-levyjen tarttuvimpia kappaleita. Kappale sai uuden elämän Mamma Mia -musikaalin myötä.

52. The Way Old Friends Do (Super Trouper 1980)

Olen kelpuuttanut vuoden 1979 kiertueella äänitetyn kappaleen tähän listaan sen vuoksi, että se on sisällytetty Abban studioalbumille ja sille on studiossa jälkiäänitetty merkittävästi lisäinstrumentteja. Voin vain kuvitella, kuinka vaikuttava tämä oli yhtyeen konserttien päätöskappaleena. The Way Old Friends Do on yksi vain parista Abba-kappaleesta, jossa sekä Agnethalla että Fridalla on oma soolo-osuus. Super Trouper -albumin päätösraita on Abban ainoa julkaistu Andersson/Ulvaeus-kappale, josta ei puhdasta studioversiota tehty.

51. Keep an Eye On Dan (Voyage 2021)

Keep an Eye On Dan on Abban paluualbumin turhauttavin kappale. Mystisesti alkavan kappaleen säkeistöt on maustettu upeilla, säkeistöstä toiseen kasvavilla, dramaattisilla jousilla ja Agnetha eläytyy jälleen täydellisesti eroäidin tuskaan, jonka Björn on hienosti taltioinut säkeistön tekstiin. Myös melodia on hyvin rakennettu ja johdattaa kohti kertosäettä, jonka pitäisi nostaa kappale vielä kirkkaanpaan loistoon. Kertosäe kuitenkin pilaa kaiken jankuttavalla melodiallaan, jota tympeä syntetisaattoririffi toistaa monotonisesti. Kappaleen loppuun on lisätty oivaltavasti SOS-kappaleen pianoriffi kuin anteeksipyydellen sitä, että tätäkään Voyage-albumin kappaletta ei ole harkittu loppuun saakka. Jos Keep an Eye On Dan -kappaleen kertosäe olisi tehty parhaiden Abba-standardien mukaisesti olisi tämä kappale ollut top 20 tavaraa.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

tiistai 7. marraskuuta 2023

282. The Beatles: Free As a Bird/Real Love/Now And Then (1995/1996/2023)

 


Vuosien 1969-70 vaihteessa hajonneen The Beatlesin elossa olleet jäsenet George Harrison, Paul McCartney ja Ringo Starr saivat vuonna 1980 kuolleen John Lennoin leskeltä kasetin, joka sisälsi kolmen demoa. Näistä kaksi, Free As a Bird ja Real Love julkaistiin vuonna 1995 ensi-iltansa saaneen The Beatles Anthology -sarjan yhteydessä, mutta kolmas jäi teknisten haasteiden, ja ilmeisesti myös sisäisten erimielisyyksien vuoksi viimeistelemättä. Lähes 30 vuotta myöhemmin nämä haasteet saatiin selätettyä ja "viimeiseksi The Beatles -kappaleeksi" tituleerattu Now And Then julkaistiin suurelle yleisölle marraskuussa 2023. Minulle nämä kolme kappaletta musiikkivideoineen luovat eheän ja koskettavan trilogian, joka kunnioittaa yhtyeen historiaa ja etenkin yhtyeen perustajaa John Lennonia. Kappaleiden kuuntelijat saavat itse päättää, onko kysymys "oikeasta" Beatlesista vai jostain muusta. 

John Lennonin murha kotiovelleen New Yorkissa joulukuussa 1980 päätti spekulaation vuosikymmenen. Vuodesta 1970 alkaen lehdistö ja yhtyeen fanit olivat pitäneet yllä toivoa siitä, että The Beatles palaisi yhteen, tekisi levyn tai kenties jopa kiertueen. Promoottorit tarjosivat miljoonien dollarien porkkanaa Beatlesin yhdistymiseksi, ja yhtyeen jäsenet itsekin - etenkin John Lennon - pohtivat ääneen mahdollisuutta tehdä jälleen musiikkia entisten yhtyetovereiden kanssa. Lennonin kuoleman myötä nämä spekulaatiot päättyivät. Kunnes vuonna 1994 tapahtui kummia.

The Beatlesin tarinasta kertova dokumentti The Beatles Anthology toi vanhat yhtyetoverit yhteen ja George Harrison, Paul McCartney ja Ringo Starr päättivät tehdä sarjaan uutta musiikkia. John Lennon haluttiin jossain muodossa mukaan, joten hänen leskensä Yoko Ono antoi Paul McCartneylle kasetillisen demoja, jotka John oli äänittänyt 197-luvun lopulla. Helmikuussa 1994 Harrison, McCartney ja Starr aloittivat työt McCartneyn studiolla Sussexissa. Kappaleista ensimmäinen Free As a Bird paljastettiin maailmalle The Beatles Anthology -dokumenttisarjan ensimmäisen jakson yhteydessä marraskuussa 1995.

Vaikka ennenjulkaisematonta Beatles-materiaaliaa oli julkaistu ennenkin, Free As a Bird oli poikkeuksellisen iso tapaus maailmanlaajuisesti. Kyseessä oli ensimmäinen kerta tammikuun 1970 jälkeen, kun yhtyeen jäsenet olivat äänittäneet uutta materiaalia The Beatles nimen alla. Muistan kuinka Vaasan Anttila-tavaratalossa keski-ikäiset miehet hykertelivät keskenään: "Tätä on odotettu 25 vuotta!".

Minä odotin enemmän samana päivänä ensi-iltansa saanutta The Beatles Anthology -dokumenttisarjaa (sarjan neljä jaksoa esitettiin viikon sisällä MTV3-kanavalla nimellä "The Beatles Story"). Olin suhteellisen tuore Beatles-fani, ja mahdollisuus nähdä tuntikaupalla yhtyeen haastatteluja ja videomateriaalia oli kuin joululoma olisi alkanut kuukauden etuajassa.

Free As a Bird -musiikkivideon näin ensimmäisen kerran Ruotsin TV4:n Gomorron Sverige -ohjelmassa samana aamuna, enkä vieläkään ole päässyt yli siitä kuinka hienosti rakennettu se on. Taitavasti kuvattu ja nerokkaasti editoitu neljän ja puolen minuutin video on täynnä viittauksia Beatlesin lauluihin ja elämänvaiheisiin. Tarkkaavainen Beatles-fani voi löytää videosta jopa sata Beatles-tärppiä, ja itse laulu jää helposti sivuseikaksi. 

Levytyksenä uusi Beatles-kappale oli minulle pettymys. Kesti hetken ennenkuin hyväksyin huonolaatuiselta äänitykseltä poimitun narisevan äänen John Lennoniksi, eikä kappaleessa tuntunut olevan sitä beatlemaista energiaa, mitä olin odottanut. Lennonin demo oli keskeneräinen, joten Paul, Ringo ja George olivat säveltäneet kappaleeseen väliosan, jonka Paul ja George laulavat vuorotellen ennen Harrisonin kitarasooloa. Pikkuhiljaa aloin pitää kappaleesta ja hyväksyin levynteon olosuhteiden tuomat rajoitukset lopputulokseen. Vuonna 2015 kappale miksattiin uudelleen, jolloin Lennonin lauluraitaa onnistuttiin parantamaan.


Myöhemmin samalla viikolla julkaistu Real Love aukeni minulle nopeammin.
Toisin kuin ensimmäinen "uusi" Beatles-kappale, Real Love ei ollut minulle täysin uusi tuttavuus. Lennonin demo kappaleesta soi jo vuonna 1988 julkaistussa dokumenttielokuvassa Imagine: John Lennon. Tiesin siis suunnilleen mitä odottaa. Helmikuussa 1995 McCartneyn kotistudiolle palannut kolmikko oli työskennellyt nauhan kanssa, jonka tekninen laatu oli parempi, tempo oli hieman nopeampi ja yleissävy oli duurivoittoinen. Tällä kertaa sävellys oli valmis, joten muiden Beatlesin jäsenten ei tarvinnut säveltää tai sanoittaa kappaleeseen uusia säkeistöjä tai väliosia. 

Pidin Real Love -kappaleen uudesta versiosta heti. Ensimmäistä kappaleen väsyneisyys oli vaihtunut innostuneisuuteen, ja kontrasti Johnin 1970-luvun demon ja 1990-äänitettyjen uusien osien välillä oli helpommin hyväksyttävissä. Real Love kuullosti enemmän oikealta Beatles-levytykseltä, vaikka ero 60-luvun tuotoksiin oli selkeä.

Real Loven musiikkivideossa ei ollut samaa suurennuslasin kanssa anlysoitavaa sisältöä eikä leikkauksellista nerokkuutta, mutta se palkitsi silti Beatles-fanin. Pääsimme ensimmäistä kertaa katsomaan, miten Ringo, George ja Paul äänittivät yhdessä uusia Beatles-kappaleita viimeksimainitun kotistudiossa. Saumattomasti studio-osuuksien lomaan oli liitetty kuvia ja videopätkiä Johnista, sekä valikoituja otoksia Anthology-dokumentissa nähdystä arkistomateriaalista. 

Free As a Bird ja Real Love julkaistiin the Beatles Anthology -cd-kokoelmien ensimmäisen ja toisen osan aloitusraitoina. The Beatles Anthology sarjan kolmannen cd:n piti alkaa kappaleella Now and Then. Paul, Ringo ja George aloittivat tuottaja Jeff Lynnen kanssa työt kappaleen kanssa maaliskuussa 1995, mutta hyvin nopeasti he, etenkin George Harrison, turhautuivat Lennonin demolla kuuluviin hälyääniin, joita ei 90-luvun tekniikalla saatu poistettua. Kahden päivän äänitysten jälkeen nauhat laitettiin hyllylle, eikä niihin enää vuonna 2001 kuolleen Harrisonin elinaikana palattu. Paul McCartney olisi halunnut jatkaa kappaleen työstöä ja hän lupasi viimeistellä kappaleen joskus. Tämä "joskus" oli keväällä 2022.

Neljännesvuosisadassa tietokone- ja äänitystekniikka oli kehittynyt niin paljon, että McCartney uskalsi Starrin ja tuottaja Giles Martinin tuella sekä Lennonin ja Harrisonin perikuntien luvalla tarttua uudelleen Now And Then -kappaleeseen. Elokuvaohjaaja Peter Jacksonin tiimissä työskentelevä ääniteknikko Emile de la Rey oli kehittänyt järjestelmän, joka tekoälyä hyödyntäen pystyi eristämään Lennonin lauluäänen, ja tuloksena olikin hälyäänistä puhdas lauluraita. Ringo lisäsi kappaleeseen rumpuosuudet kotistudiossaan ja Paul lisäsi loput instrumentit. Georgen kitarariffit poimittiin vuoden 1995 äänityksistä, ja McCartneyn ja Martinin sovittama orkesteri äänitettiin Capitolin studioilla Los Angelesissa. Because-kappaleeseen vuonna 1969 äänitetty Johnin, Paulin ja Georgen kolmiääninen taustakuoro rakensi sillan the Beatlesin kultavuosiin ja viimeisteli paketin.

Neljältä eri vuosikymmeneltä peräisin olevien äänitysten yhdistelmä on vaikuttava. Tekoälyä on hyödynnetty vain alkuperäisten nauhoitusten puhdistamisessa, mitään keinotekoista ääntä ei kappaleseen ole lisätty. John Lennonin sävellys oli yksinkertainen ja karu, mutta hänen jo yli 80-vuotta täyttäneet yhtyetoverinsa ovat onnistuneet muuttamaan keskeneräisen demon valmiiksi ja vaikuttavaksi kappaleeksi. 

Now And Then alkaa yksinkertaisesti, mutta se kasvaa vähitellen loppua kohti ylittämättä mauttomuuden rajaa. Kappaleen kliimaksi on McCartneyn soittama kitarasoolo, joka on kunnianosoitus George Harrisonille, joka valitettavasti ei ollut ehtinyt vuoden 1995 sessioissa äänittää kappaleeseen omaa sooloaan. Kappale ei välttämättä aukea tai tee vaikutusta niihin ihmisiin, jotka eivät tunne sen mutkikasta taustaa. Mutta niille jotka ovat odottaneet kolmatta "uutta" Beatles-kappaletta lähes 25 vuotta kokemus on tunteellinen ja jopa liikuttava.

Jos Now And Then -kappale ei saa Beatles-fania liikuttumaan, niin se tapahtuu viimeistään kappaleen musiikkivideota katsellessa. Real Love -musiikkivideon tapaan se matkustaa ajassa eteen ja taaksepäin näyttäen Paulin, Ringon ja Georgen äänittävän kappaletta keväällä 1995 ja kahden ensimmäisen tekevän samaa 27 vuotta myöhemmin poimien mukaan otoksia yhtyeen historiasta. Videon kiistanalaisimmassa kohdassa Jackson on tuonut vuoden 1967 Johin ja Georgen velmuilemaan tämän päivän Paulin ja Ringon rinnalle. Huomattavasti vaikuttavampi aikasilta on kohdassa, jossa kahdeksankymppinen kaksikko esiintyy the Beatlesin Hello Goodbye -videolla 24-27 vuotiaitten yhtyekavereittensa kanssa. Kun vuoden 1964 the Beatles kumartaa yleisölle musiikkivideon lopussa ja ruutuun jää tyhjä lava, eivät kyyneleet ole kaukana. The Beatles oli hetken tässä, mutta se oli viimeinen hetki.

Now and Then -kappaletta on markkinoitu otsikolla "The Last Beatles Song" ja ainakin minä uskon tähän. The Beatlesin arkistoissa on edelleen paljon julkaisematonta materiaalia, mutta parhaat helmet lienee jo julkaistu. Lennonin ja Harrisonin demoja on kymmeniä, mutta uutta levytystä missä kaikki neljä yhtyeen jäsentä esiintyisivät emme enää tule kuulemaan. Julkaisun tarkoituksena on sulkea the Beatlesista kertova kirja ja saattaan loppuun se, mikä oli aloitettu yli 60 vuotta aikaisemmin.

Mutta ovatko Free As a Bird, Real Love ja Now And Then "oikeita" Beatles-kappaleita? Tämän voi kukin päättää itse. Minun Beatles-yhtyeeni hajosi vuonna 1970, eikä se alkuperäisessä muodossaan palannut koskaan yhteen. Tästä huolimatta pidän näistä kolmesta kappaleesta paljon, ja peräkkäin kuunneltuna ne rakentavat yhtenäisen trilogian. Tämä koskee myös kappaleitten musiikkivideoita, jotka peräkkäin katsottuna toimivat hämmästytävän hyvin. Now And Then on kappaleista onnistunein ei vähiten sen vuoksi, että kehittyneen tekniikan ansiosta vuosikymmenien välinen etäisyys on onnistuttu kuromaan lähes olemattomiin. Ehkä saamme lähivuosina kuulla uudet nykyaikaisella tekniikalla parannetut versiot myös kahdesta ensimmäisestä "uudesta" kappaleesta. Jos ne on tehty samalla rakkaudella kuin Now And Then, niin minä otan ne avosylin vastaan. 

Lue myös:

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

lauantai 21. lokakuuta 2023

Abba Top 110 osa 5 (61-70): Glam-rock-kiljumista ja keskiaikaisia pillipiipareita

Listani puolenvälin lähestyessä Abban tuotannon alku- ja loppupää ovat sulassa sovussa keskenään. Mukaan mahtuu edelleen tyylillisiä kokeiluita ja raakaa energiaa, jota monet harvemmin yhdistävät tähän yhtyeeseen. 

70. The Piper (Super Trouper 1980)

On mielenkiintoista seurata kuinka paljon Björn Ulvaeusin teksit kehittyivät Abban uran aikana. Vuonna 1980 näennäisen kepeä kappale ihmisiä villitsevästä pillipiiparista kätki sisäänsä huolen siitä, kuinka helposti ihmisjoukot on vieteltävissä väärien asioiden ja ihmisten taakse. Mielenkiintoisessa ja tekstiltään edelleen ajankohtaisessa kappaleessa on myös viittauksia keskiaikaisen musiikkiin. Tämä mielenkiintoinen kappale on jäänyt turhan tuntemattomaksi Abban tuotannossa.

69. Ring Ring (Ring Ring 1973)

Abba yritti euroviisuihin jo vuotta ennen Waterloon menestystä, mutta Ring Ring ei vakuuttanut Ruotsin valitsijoita tarpeeksi. Vaikka Waterloo oli selvästi parempi kappale viisulavalle, on Ring Ring mielestäni levytyksenä parempi. Monet pitävät tätä ensimmäisenä kappaleena, jossa Abba (jonka nimi vielä tuolloin oli kömpelö "Björn & Benny, Agnetha & Anni-Frid") kuullosti Abbalta. En väitä vastaan.

68. Watch-Out (Waterloo 1974)

Watch-out on mielestäni Abban onnistunein rock-kappale. Vaikka Björn laulaa kappaleessa sooloa, vievät Agnetha ja Frida huomion tiukoilla ja erittäin korkealle yltävillä harmonioillaan. Jos Ring Ring kuullosti Abbalta, niin tämä on kaukana siitä.

67. I Am Just a Girl (Ring Ring 1973)

Alunperin mieslaulajalle ja Totte Svensson -elokuvaan sävelletty kappale taipui hyvin myös Abban leidien esitettäväksi. I Am Just a Girl on mielestäni I do I do I do I do I do -kappaletta onnistuneempi kokeilu saksalaisen schlagerin maailmassa.

66. Intermezzo No 1. (Abba 1975)

Abban konserteissa kukin yhtyeen jäsen sai aina vuorollaan estradin itselleen, ja muut yhtyeen jäsenet pääsivät lepäämään lavan taakse. Benny Anderssonin bravuuri oli tämä pianokappale, joka oli käytännössä kosketinvirtuoson ja kitaristi Lasse Wellanderin duetto. Kappale on Abban kolmannen albumin epätasaisen b-puolen ehdoton huippuhetki. Onneksi instrumentaaleista ei kuitenkaan tullut Abba-albumien vakiosisältöä.

65. Why Did It Have To Be Me (Arrival 1976)

Abban konserteissa Agnethan ja Bennyn lepohetki koitti, kun Frida ja Björn esittivät tämän kappaleen duettona (levyllä toki Agnetha Bennykin ovat mukana tässä kappaleessa). Why Did It Have To Be Me on tasaisen laadukkaan Arrival-albumin kepeämpää antia ja mielestäni huonompi kuin singlen b-puolelle piilotettu Happy Hawaii, johon kappaleen melodia perustuu. Ja tämä kappalehan löytyy rankingini sijalta... 

64 Happy Hawaii (single 1977)

Tämä ja listalla edeltävä kappale ovat harvinainen tapaus, jossa Abba julkaisi samasta kappaleesta kaksi eri versiota. Versioista ensimmäinen oli tarina naisesta, joka lähtee Hawajille toipumaan päättyneestä ihmissuhteesta. Minusta tämä Agnethan ja Fridan laulama versio kappaleesta toimii paremmin. Abba oli kuitenkin eri mieltä ja Why Did It Have To Be Me sijoitettiin Arrival-albumille ja Happy Hawaii Knowing Me Knowing You -singlen b-puolelle.

63. I Still Have Faith In You (Voyage 2021)

Kun Abban ensimmäiset uudet kappaleet paljastettiin syyskuussa 2021 tämä kappale soitettiin ensimmäisenä. Minulle tämä Fridan laulama kappale oli pienoinen pettymys etenkin kertosäkeensä osalta, joka mielestäni oli monien muoden Voyage-albumin kappaleiden tapaan jätetty keskeneräiseksi. Olen lämmennyt kappaleelle hieman viimeisten kahden vuoden aikana, mutta olen silti sitä mieltä että se toimisi paremmin Bennyn pianosoolona (jollaisesta kuultiin pätkä samaisessa lehdistötilaisuudessa) kuin Abba-kappaleena.

62. Tiger (Arrival 1976)

Abban 1977-vuoden kiertueen konserttien aloittanut Tiger on kuin Watch-out-kappaleen parannettu versio. Terävimmät kitarasoundit on viilattu hieman pehmeämpään muotoon, mutta Agnethan ja Fridan hämmästyttävän korkealle yltävissä laulusuorituksissa on samaa viiltävyyttä. 

61. Hole In Your Soul (The Album 1977)

Hole In Your Soul on mielenkiintoinen kollaasi joka kokoaa yhteen erilaisia tyylejä aina hempeästä balladista (à la I Am Just a Girl) yhtyeen glam rock -juuriin (kuten Watch Out ja Tiger). Bennyn ja Björnin nerous pitää paketin kasassa kuten myös koko levyn tekoon osallistuneiden muusikoiden järkähtämätön ammattitaito. 


Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Abba Top 110 osa 4 (71-80): Ihan mukavaa Abba-viihdettä

 

Kolmenkymmenen "siinä ja tässä"-kappaleen jälkeen  pääsemme jo ihan mukavan Abba-viihteen pariin. Jokaisen kappaleen ei tarvitse olla Dancing Queen tai Mamma Mia ollakseen vihdyttävä Abba-kappale, jonka moni muu yhtye olisi kirkuen ottanut hitikseen. Sijoilta 71-80 löytyy kappaleita yhtyeen koko olemassoloajalta ensimmäisistä vuosista aina 2021 paluualbumiin asti. Jäljellä vielä 70 kappaleen verran Abbaa, ja taso paranee koko ajan.

80. Does Your Mother Know (Voulez-Vous 1979)

Vaikka Agnetha ja Frida vakiinnuttivat paikkansa Abban pääasiallisina solisteina yhtyeen ensilevytysten jälkeen pääsi Björn myös soolomikrofonin ääreen yhtyeen myöhemmillä albumeilla. Tunnetuin Björnin laulamista kappaleista on ilman muuta Does Your Mother Know, joka julkaistiin Voulez-Vous-albumin toisena singlenä. Minusta se on albumin sinkkulohkaisuista rennoin ja parhaiten toimiva. Siihen, kuten muihinkin kyseisen albumin singlekappaleista kuitenkin kyllästyy nopeasti. Tarttuva ja hyvin tuotettu kappale kaipaisi jotain lisää, jotta se nousisi minun listallani sijaa 80 paremmaksi. Tämä "jokin" löytyy kaikista Voulez-Vous-albumin kappaleista, joita ei singleinä julkaistu. Niistä lisää myöhemmin.

79. My Mama Said (Waterloo 1974)

Kolmella ensimmäisellä albumillaan Abba kokeili eri musiikkilajeja ihan kuin testatakseen mikä toimii. Kaikkin villeimmillään tämä popmusiikin koekeittiö porisi Waterloo-albumilla, jonka tyylipaletti on Abban tuotannon monipuolisin ja hauskin. Glam-rockin, reggaen, Phil Spector -popin ja tutun ja turvallisen Abba-soundin joukossa on My Mama Said, jolla yhtye kokeili siipiään funk-musiikin maailmassa. Tämä kokeilu jäi yhteen kappaleeseen, mutta minä olen aina pitänyt tästä teinien angsti-kappaleesta. Toimivan melodian ja Agnethan ja Fridan taitavan tulkinnan lisäksi kappaleen huippukohtia on Rutger Gunnarsonin vauhdikkaat bassokuviot. 

78. Ode To Freedom (Voyage 2021)

Ode To Freedom on yksi monista Voyage-albumin kappaleista. josta olisi voinut tulla jotain todella hienoa, jos sen tekemiseen olisi käytetty saman verran mielikuvitusta ja luovuutta kuin mitä Abba huippuvuosina käytti lähes kaikkiin kappaleisiinsa. Abban viimeisen levyn viimeinen kappale sulkee kirjan kauniisti, tunnelmallisesti ja tekstiltään vilpittömästi jättäen kuitenkin Abbafanin mieleen tyytymättömän mielentilan ja harmituksen siitä, kuinka hyvä tästä kappaleesta ja koko albumista olisi voinut tulla.

77. Waterloo (Waterloo 1974)

Vaikka Abba oli saanut kappaleitaan radioon ja listoille monissa Euroopan maissa jo ennen Euroviisuvoittoaan, lasketaan yhtyeen maailmanvalloituksen alkaneen Waterloon menestyksestä. Siihen nähden kuinka hienosti kappale on melodiallisesti rakennettu on harmittavaa, että sen levytys on kovin väritön ja tasapaksu. Waterloo-albumilla on monta kappaletta, joiden äänittämiseen on käytetty enemmän mielikuvitusta kuin levyn kärkiraitaan. Ehkä Ruotsin viisukarsintojen deadline puski päälle, ja kappale jouduttiin äänittämään kiireessä ilman Abban levyille tyypillistä viilailua. 

76. On And On And On (Super Trouper 1980)

Vuonna 1980 julkaistu Super Trouper oli Abban kaupallisesti menestynein albumi ja sen laadusta kertoo se, että rankingissani on tähän asti ollut vain yksi kappale tältä levyltä. Albumin toiseksi "huonoin" kappale on yhtyeen viimeisiä "rock"-kappaleita ja ihan pätevä sellainen. 

75. Love Isn't Easy (Ring Ring 1973)

Ring Ring -kappaleen menestyksen siivittämänä Abban piti nopeasti saada samanniminen albumi valmiiksi. Kappale Love Isn't Easy kirjoitettiin aivan viime metreillä, ja on ihme että se on niinkin hyvä kuin se on. Hyvin svensk-pop-tyyppinen kappale on hyvin rakennettu ja tarttuva ralli, jossa on erityisen onnistunut kertosäe. 

74. Gonna Sing You My Lovesong (Waterloo 1974)

Ennenkuin Frida nousi Abban eturiviin Fernando, Money money money ja Knowing Me Knowing You -hittien solistina jäi hän yhtyeen levyillä selvästi Agnethan varjoon. Gonna Sing You My Lovesong ei ole Abba-balladien parhaimmistoa, mutta jälleen kerran lämpimällä ja tulkintavoimaisella äänellä varustettu laulaja tule erittäin lähelle kuuntelijaa ja tekee kappaleesta yhden Waterloo-albumin vaikuttavimmista hetkistä. 

73. I Am the City (julkaisematon kappale 1982)

I Am the City on yksi niistä kolmesta kappaleesta (toinen oli aiemmin mainitsemani You Owe Me One), joita Abba äänitti epäonnisissa kevään 1982 sessioissa. On helppo ymmärtää miksi kappale ei aikoinaan julkaistu, äänitysten tunnelmat olivat tunnetusti kalseat ja lopputulos on steriili ja sovitukseltaan hyvin askeettinen. Onneksi I Am the City kuitenkin julkaistiin More Abba Gold -kokoelmalla vuonna 1993, sillä sen melodia on mielenkiintoinen (Benny ja Björn kierrättivät kappaleessa vuonna 1970 Seduction of Inga -elokuvaan säveltämäänsä melodiaa). Keskeneräisyydestään (kappale kuullostaa enemmän demolta kuin valmiilta levytykseltä) huolimatta se kuvaa hyvin missä Abba oli vuonna 1982. 

72. Just a Notion (Voyage 2021)

Abba yritti äänittää Just a Notion -kappaletta jo Voulez-vous-albumille, mutta sitä ei koskaan saatu valmiiksi. Voyage-albumia rakennettaessa Benny ja Björn kaivoivat yli 40 vuotta vanhat nauhat esiin ja äänittivät lauluraitojen ympärille uuden instrumentaalitaustan. Kappaletta vaivaa edelleen keskeneräisyyden vaikutelma, mutta uusine taustoineen se toimii ihan ok.

71. Lovelight (single 1979)

Elainen tapaan Lovelight oli niitä Abban harvinaisia kappaleita, jotka löytyivät ainoastaan single-levyjen b-puolelta. Niinpä sain tämän kappaleen kokoelmiini vasta löydettyäni Chiquitita-singlen brightonilaiselta kirpputorilta vuonna 1986. Minusta kappale on a-puoltaan parempi, mutta ei tarpeeksi viimeistelty, että sitä olisi sisällytetty Voulez-Vous-albumille.


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)