En muista, milloin ensimmäistä kertaa kuulin Nathalie-kappaleen, mutta veikkaan että minua kosketti aluksi Saukin tekemä suomennos Pierre Délanoën tekstistä, jonka esitti Tapani Perttu. Olin toki kuullut siitä, miten Neuvostoliittoon matkustaville turisteille oli järjestetty opas, jonka tehtävänä oli katsoa että vieras menee vain sallittuihin paikkoihin ja kuulee vain sallitun, "oikean" version maan historiasta ja tilanteesta. Minua kiehtoi tapa, millä Délanoë ja Saukki onnistuivat rakentamaan tästä asetelmasta romanttisen rakkaustarinan.
Lumisella Punaisella torilla kulkee kaksi ihmistä.
Ranskalainen vieras ja hänen nuori ja kaunis venäläinen oppaansa.
Opas kertoo vakavana vallankumouksesta ja vie vieraan katsomaan Leninin mausoleumia.
Vieras ei kuitenkaan kuuntele, vaan katselee oppaansa vaaleita hiuksia ja odottaa hetkeä,
jolloin he kaksi menisivät läheiseen kahvilaan juomaan kupin kuumaa kaakaota.
Vieras antaa kätensä naiselle,
heidän katseensa kohtaavat
ja nuori antaa vieraalle vienon hymyn.
Oppaalla on kaunis nimi, Nathalie.
Kierroksen jälkeen opas vie vieraan asuntolaan,
jossa hänen opiskelijakaverinsa odottavat.
Opiskelijat kysyvät, vieras vastaa ja opas tulkkaa.
Keskustelussa sekoittuvat niin Pariisin bulevardit, Ukrainan tasangot kuin Moskovan valotkin.
Iloinen joukko avaa pullon ranskalaista sampanjaa, yhdessä tanssitaan ja lauletaan.
Vieraat lähtevät ja huone tyhjenee.
Ranskalainen turisti on huoneessa kahden oppaansa kanssa.
Enää ei puhuta vakavia sanoja, Lenin ja vallankumous ovat unohtuneet.
Mies palaa Pariisiin.
Hänen elämänsä on tyhjää,
mutta hän odottaa jo sitä että joskus Pariisissa
Nathalie olisi vieras ja hän saisi olla opas.
Ranskankielen opiskelijoille kappale ja videossa näkyvä tekstitys on oivaa harjoitusta menneiden aikamuotojen (passé composé:n ja imparfait'n käytön erot) ja konditionaalien käytössä. Suomalaisille laulun ymmärtämistä helpottaa se, että Saukin sanoittama suomenkielinen versio vastaa alkutekstiä lähes yksi yhteen.
Ostin nyt syksyllä Pariisista Gilbert Bécaudin kokoelmacd:n. Levyltä löytyi tietenkin Nathalie, joka oli vuonna 2001 kuolleen Bécaud'n suurimpia hittejä yhdessä Et maintenant -kappaleen (jonka englanninkielisen version What now my love ovat levyttäneet muun muassa Frank Sinatra, Petula Clark, Elvis Presley ja Agnetha Fältskog) kanssa. En kuitenkaan löytänyt ainakaan tältä levyltä muita Becaud'n kappaleita, jotka olisivat vedonneet minuun samalla tavalla kuin tämä Punaisen torin rakkaustarina.
Singlen b-puolen kappale Mon Arbre on hyvin perinteinen ranskalainen chanson 1960-luvun alkupuolelta. Sekään ei kuitenkaan kuulu samaan klassikkokastiin Nathalien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti