Alunperin Sonny & Cher -duon naisjäsenenä tunnetuksi tullut Cher on onnistunut pitämään itsensä pinnalla kuudella eri vuosikymmenellä. Minulle hänen tuotantonsa on jäänyt kuitenkin tuntemattomaksi muutamaa hittiä lukuunottamatta. Myös näyttelijänä kunnostautuneen Cherin yksi suurimmista hiteistä on vuonna 1987 julkaistu I found someone, rockballadi joka sopii erinomaisesti laulajan matalalle äänelle.
Ensimmäinen muistikuvani Cheristä oli elokuvassa Noidat, jonka menin katsomaan sisareni kanssa. Pian tämän jälkeen näin myös elokuvan Kuuhullut, jossa tyylikkäästi harmaantunut keski-ikäinen laulaja esittää leskeksi jäänyttä italianamerikkalaista naista, joka tasapainoilee tunteittensa kanssa, valitako turvallisen liikemies vai hänen kuumaverinen leipuriveljensä. Kuuhullujen Loretta on mahdollisimman kaukana siitä Cheristä, jonka näemme musiikkivideoilla ja levyjen kansissa. Elokuvassa näyttävä nainen uskaltautui esiintymään luonnollisen harmaantuneena ilman kiiltäviä vaatteita ja hehkuvaa meikkausta, joista hänet yleensä tunnetaan.
Laulajana Cher on taitava, mutta hänen teatraalinen alttoäänensä ärsyttää silti monia. Itsellenikin on toistaiseksi riittänyt yksi kokoelma-albumillinen Cheriä hyllyssäni, ja sitäkin kuuntelen yleensä vain kappale kerrallaan. Pieninä annoksina laulajan ylidramaattinen tulkinta on jopa nautittavaa.
Parhaimmillaan Cher onkin dramaattisissa rock-balladeissa, kuten Michael Boltonin sävellyksessä I found someone (jonka ensimmäisenä teki hitiksi niin ikään matalalta ja kovaa laulava Laura Branigan), joka sopii hänelle kuin nakutettu.
Minulle I found someone on parasta Cheriä, jota levylle on tallennettu, paljon parempi kuin kymmenen vuotta myöhemmin levytetty Believe, joka on Cherin suurin hitti. Dramaattinen melodia ja synkeä sovitus antavat laulajalle hienon mahdollisuuden esitellä laulutaitoaan.
Singlen b-puoli Dangerous times julkaistin a-puolen kappaleen tapaan Cherin nimettömällä albumilla. Myös tässä laulussa hyödynnetään Cherin dramaattista vibratoa. Kappale on helposti unohtuva, vaikka siinä on hyvätkin puolensa.
Tina Turnerin tapaan Cher on laulaja, jonka tuotantoa haluaisin tuntea paremmin. Edellämainittujen kappaleiden lisäksi minulle tulee Cheristä mieleen lähinnä hänen 1970-luvun ykköshittinsä Dark Lady (Suomessa tunnettu parhaiten Lea Lavenin tulkintana) ja Gypsys tramps and thieves sekä myöhemmät hitit Heart of stone ja If I could turn back time. Ehkä tämän laulajan 25 albumilta löytyy muitakin helmiä.
Tässä blogissa selaan levyhyllyäni ja esittelen 300 albumia tai singleä, jotka ovat minulle tärkeitä. Blogin kappaleita voi käydä kuuntelemassa Spotifyn soittolistalla.
maanantai 18. kesäkuuta 2012
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
104. Abba: Voulez-vous (1979)
![]() |
Kuuntele koko albumi Spotifyssa |
- Abba: Lovers (live a little longer) (YouTube)
- Abba: The King has lost his crown (YouTube)
Kappaleet Voulez-vous ja Does your brother know nousivat albumin suuriksi hiteiksi, mutta minä en koskaan ole niistä kauheasti pitänyt. Paljon mielummin olisin nähnyt singlenä kappaleen If it wasn't for the night, joka sovitukseltaan ja melodiakulultaan on näitä kahta singlehittiä paljon kehittyneempi.
- Abba: If it wasn't for the night (YouTube)
Levyn päättävä Kisses of fire on hyvä esimerkki siitä, kuinka säveltäjä-/tuottajapari Andersson/Ulvaeus sai erilaisia tulkintoja irti samasta melodiasta. Kappale alkaa Agnetha Fältskogin hiljaa hönkäilemällä melodialla, joka sitten räjähtää meneväksi kertosäkeeksi. Kertosäkeen jälkeen yhtye esittää saman säkeistön melodian täysin toisella tavalla, energisesti ja arvoituksellisesti.
- Abba: Kisses of fire (YouTube)
70-luvun loppuvuodet olivat tapahtumarikkaita yhtyeen jäsenten henkilökohtaisessa elämässä. Vuonna 1978 Björn ja Agnetha saivat toisen lapsensa, mutta tämä ei kuitenkaan pelastanut heidän avioliittoaan. Pariskunta ilmoitti erostaan alkuvuodesta 1979. Pitkään yhdessä asuneet Benny ja Frida puolestaan menivät naimisiin vuoden 1978 lopulla (he erosivat kolme vuotta myöhemmin). Vuonna 1979 yhtyeeltä ilmestyi kaksi albumia, Voulez-vous'n lisäksi yhtye julkaisi Greatest hits 2 kokoelman.
Mullistuksista huolimatta yhtye jatkoi toimintaansa vielä kolmen vuoden ajan. Yhtyeen viimeinen single Under attack/You owe me one julkaistiin alkuvuodesta 1983.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
103. Ringo Starr: It don't come easy/Early 1970 (1971)
Kun The Beatles -yhtyeen jäsenten soolohittejä listataan, muistetaan harvoin että myös Ringo Starr teki soolovuosinaan muutaman erinomaisen levyn. Tällainen on yksi hänen ensimmäisistä soolosingleistään, jonka hän levytti yhtyetoverinsa George Harrisonin avustamana. Singlen a-puoli hyvin tuotettu pop-kappale, jossa rajallisen laulutaidon omistanut Starr onnistuu tulkinnassaan erinomaisesti. B-puolella Starr ilmaisee avoimesti ja koskettavasti kuinka hän kaipaa vahoja hyviä aikoja, jolloin hänen yhtyeensä oli vielä koossa.
Yksi cd-kauden hienouksia on albumien bonusraidat. Tutustuin Ringo Strarrin It don't come easy -kappaleeseen ja sen b-puoleen vuonna 1973 julkaistun erinomaisen Ringo-albumin cd-version bonusraidoilla. Ilman tätä cd:tä olisi nämä kaksi kappaletta jääneet minulle todennäköisesti tuntemattomaksi. Sittemmin nämä kappaleet on julkaistu myös Starrin Photograph-kokoelmalla.
Soolouransa alkuvuosina Ringo sai paljon tukea yhtyetoveriltaan George Harrisonilta. Harrison tuotti Starrin ensimmäiset hittisinglet ja auttoi häntä myös laulun kirjoittamisessa. It don't come easyssa Harrisonin kädenjälki näkyy etenkin sen kitarasoolossa ja soundiltaan levy muistuttaa Phil Spectorin tuottamaa Harrisonin sooloalbumia All things must pass. Viime vuosina Starr on myös myöntänyt sen monien epäileman seikan, että hän sävelsi laulun yhdessä Harrisonin kanssa, vaikka laulun tekijäksi on merkitty vain rumpali itse.
Harrison on läsnä myös singlen b-puolella, vaikka tällä kertaa säveltämisen lisäksi Ringo Starr on merkitty yksin myös levytyksen tuottajaksi. Early 1970 kappaleessa Starr tunnustaa, että hän haluaisi The Beatlesin jatkavan yhteistyöstä erimielisyyksistä huolimatta. Paul McCartney, John Lennon ja George Harrison saavat kukin oman säkeistönsä. Harrison soittaa kappaleella kitaraa.
Single It don't come easy oli menestys, ja samaa menestystä jatkoi hänen kaksi vuotta myöhemmin levyttämänsä albumi Ringo ja siltä lohkaistut singlet. 1970-luvun puolivälin jälkeen hänen soololevyjensä taso kuitenkin laski jyrkästi ja tilanne korjaantui vasta 1990-luvun albumien Time takes time ja Vertical man -myötä.
Yksi cd-kauden hienouksia on albumien bonusraidat. Tutustuin Ringo Strarrin It don't come easy -kappaleeseen ja sen b-puoleen vuonna 1973 julkaistun erinomaisen Ringo-albumin cd-version bonusraidoilla. Ilman tätä cd:tä olisi nämä kaksi kappaletta jääneet minulle todennäköisesti tuntemattomaksi. Sittemmin nämä kappaleet on julkaistu myös Starrin Photograph-kokoelmalla.
Soolouransa alkuvuosina Ringo sai paljon tukea yhtyetoveriltaan George Harrisonilta. Harrison tuotti Starrin ensimmäiset hittisinglet ja auttoi häntä myös laulun kirjoittamisessa. It don't come easyssa Harrisonin kädenjälki näkyy etenkin sen kitarasoolossa ja soundiltaan levy muistuttaa Phil Spectorin tuottamaa Harrisonin sooloalbumia All things must pass. Viime vuosina Starr on myös myöntänyt sen monien epäileman seikan, että hän sävelsi laulun yhdessä Harrisonin kanssa, vaikka laulun tekijäksi on merkitty vain rumpali itse.
Harrison on läsnä myös singlen b-puolella, vaikka tällä kertaa säveltämisen lisäksi Ringo Starr on merkitty yksin myös levytyksen tuottajaksi. Early 1970 kappaleessa Starr tunnustaa, että hän haluaisi The Beatlesin jatkavan yhteistyöstä erimielisyyksistä huolimatta. Paul McCartney, John Lennon ja George Harrison saavat kukin oman säkeistönsä. Harrison soittaa kappaleella kitaraa.
Single It don't come easy oli menestys, ja samaa menestystä jatkoi hänen kaksi vuotta myöhemmin levyttämänsä albumi Ringo ja siltä lohkaistut singlet. 1970-luvun puolivälin jälkeen hänen soololevyjensä taso kuitenkin laski jyrkästi ja tilanne korjaantui vasta 1990-luvun albumien Time takes time ja Vertical man -myötä.
perjantai 8. kesäkuuta 2012
102. Eva Dahlgren: En blekt blondins hjärta (1991)
![]() |
Kuuntele koko albumi Spotifyssa |
Vuonna 1991 Eva Dahlgrenin uusi albumi oli Suomessa lähes yhtä suuri tapaus kuin Ruotsissa. Hänen musiikkinsa oli paikallisradioiden vakiokamaa ja uudella Dahlgren-albumilla oli lähes varma paikka myyntilistojen kärjessä. Myös minä olin suuri Dahlgren-fani aina vuonna 1987 ilmestyneestä Ung och stolt -albumista lähtien. Eva Dahlgren on Paul McCartneyn ohella ainoa artisti, jonka konsertissa olen käynyt kahdesti. Vaikka vuonna 1989 ilmestynyt Fria världen 1.989 -albumi ei ollut aivan Ung och stolt -levyn veroinen, odotin vuonna 1991 innolla häneltä uutta albumia.
Eva Dahlgren nousi Ruotsin musiikkitaivaalle määrätietoisen ja useampia vuosia kestäneen työn seurauksena. Vain 18-vuotiaana Dahlgren julkaisi ensimmäisen levynsä Finns det nån som bryr sig om vuonna 1978, ja osallistuminen vuosien 1979 ja 1980 Ruotsin huippusuosittuihin euroviisukarsintoihin nosti hänet julkisuuteen. Kuitenkin vasta edellämainittu Ung och stolt -albumi teki hänestä tähden, joka saavutti kirkkaimman loistonsa vuonna 1991 albumilla En blekt blondins hjärta.
- Eva Dahlgren: Gunga mej (YouTube)
Ennen albumin julkaisua kappale Gunga mej julkaistiin singlenä. Yleensä vakavista ja synkistäkin lauluista tunnettu Dahlgren kuullostaa kappaleessa iloiselta ja onnelliselta. Tarttuvasta ja hyvin sovitetusta kappaleesta Dahlgren sai mukavan kesähitin ennen varsinaisen albumin julkaisua.
Levy on muutenkin pullollaan hienoja sovituksia, joista on osittain kiittäninen levyn tuottanutta Anders Glenmarkia, jonka kanssa Dahlgren oli tehnyt yhteistyötä myös aiemmilla albumeilla. Levyn hienoimpia kappaleita on Kanske för minnenas skull, jossa Glenmarkin kädenjälki on selvästi kuultavissa.
- Eva Dahlgren: Kanske för minnenas skull (YouTube)
Eva Dahlgren on aina luottanut omaan tapaansa säveltää, sanoittaa ja tulkita, eikä hänen ole tarvinnut seurata aikakauden musiikkitrendejä. En blekt blondins hjärta seurasi turvallista ja hyväksi havaittua tyyliä, pehmeitä balladeja ja muutama tekstiltään ja tyyliltään rankempi kappale. 1990-luvun pop-ilmastoa heijastalee eniten mukavasti etenevä pseudo-diskokappale Kom och håll om mig, jonka senkin Dahlgren saa kuullostamaan itselleen sopivalta.
- Eva Dahlgren: Kom och håll om mig (YouTube)
Eva Dahlgrenin yhteistyö tuottaja Anders Glenmarkin kanssa alkoi jo ensimmäisen, vuonna 1978 julkaistun levyn myötä, ja 13 vuoden aikana Glenmark oppi tuomaan Dahlgrenin parhaat puolet esiin. Näiden kahden muusikon yhteistyön kauneimpia hedelmiä on kappale Guldlock. Siinä nainen, joka on saanut elämältään lähes kaiken, onnen, rakkauden ja rauhan kaipaa sitä yhtä ja ainoaa asiaa, joka vielä puuttuu. Oman lapsen kaipaus on hienosti kätketty laulun sovitukseen.
- Eva Dahlgren: Guldlock (GrooveShark)
En blekt blondins hjärta -levyn menestys innoitti hakemaan menestystä myös pohjoismaiden ulkopuolelta. Englanninkielinen versio levystä ei kuitenkaan menestynyt.
Glenmarkin ja Dahlgrenin pitkä ja hedelmällinen yhteistyö päättyi tähän albumiin. Seuraavalla levyllään Eva Dahlgren teki yhteistyötä säveltäjä Anders Hillborgin ja kapellimestari Esa-Pekka Salosen kanssa. Tämä levy, kuten sitä seuranneet kolme muuta soololevyä eivät enää kuitenkaan yltänyt sille tasolle, jonka Dahlgren oli En blekt blondins hjärta -levyllä ja sitä edeltäneellä kahdella muulla albumilla tavoittanut.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
101. Tina Turner: We don't need another hero (single 1985)
Mad Max -elokuvassa ensiesityksensä saanut We don't need another hero on Tina Turnerin parhaita soolohittejä ja jatkoi hänen menestyksekästä yhteistyötään lauluntekijäparivaljakon Terry Britten ja Graham Lyle -kanssa. Laulu myös sementoi Tina Turnerin menestyksekkään soolouran, joka alkoi vuotta aiemmin huippumenestyneellä Private Dancer -albumilla.
Tina Turner on jälleen sellaisia artisteja, joka on aliedustettuna levyhyllyssäni. Syynä ei ole se, etten hänestä pitäisi, en vain ole koskaan kovinkaan paljoa ehtinyt hänen tuotantoonsa tutustua. The Best -hitistä parhaiten tunnettu Foreign Affair -albumi oli pitkään kokoelmissani neuvostoliittolaisena vinyylinä Melodija merkillä, ja Private Dancer -albumia olen kuunnellut vain pintapuolisesti. Tina Turnerin albumeihin tutustuminen onkin minulle pitkän tähtäimen "to do"-listalla.
We don't need another hero -kappaleesta muistan aina parhaiten tyylikkään musiikkivideon ensimmäiset kymmenet sekunnit, jotka keskittyvät lähinnä Turnerin huomattavan korkeiden kengänkorkojen kopinaan ja Mad Max -elokuvan rooliasun peittämiin tyylikkäisiin sääriin. Elokuvassa Turner esitti Aunty Entityä ja sai kehuja sivuroolistaan.
Tämän enenpää Tina Turner ei kuitenkaan antautunut elokuvauralle. Erottuaan Ike Turnerista hänen uransa oli ollut alamaissa 1970-luvulla, mutta vuonna 1985 hän oli jälleen huipulla Private Dancer -albumin ja What's love got to do with it -superihitin seurauksena. We don't need another hero jatkoi Turnerin hittien sarjaa. Laulun Turnerille ja elokuvan soundtrackille sävelsivät Terry Britten ja Graham Lyle, jotka olivat myös What's love...-hitin taustalla ja jotka sävelsivät puolet Turnerin seuraavan albumin Break every rule kappaleista.
Laulu sopii Tina Turnerille erinomaisesti antaen hänelle mahdollisuuden käyttää matalampaa rekisteriä, mutta myös räväyttää täysin palkein kertosäkeen puolella. Laulu on Turnerin uran parhaita, ja ainakin minun mielestäni huomattavasti parempi kuin ylisoitettu The Best, josta Turner nykyään parhaiten muistetaan.
Turnerin ura on jatkunut pitkälti 2000-luvun puolelle, eikä hän ainakaan vielä ole ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle. Hänen viimeisimmästä studioalbumista on kuitenkin jo 13 vuotta, joten ilmeisesti tänä vuonna 73-vuotta täyttävä Turner on pikku hiljaa siirtymässä pois julkisuuden kirkkaimmasta valokeilasta.
Tina Turner on jälleen sellaisia artisteja, joka on aliedustettuna levyhyllyssäni. Syynä ei ole se, etten hänestä pitäisi, en vain ole koskaan kovinkaan paljoa ehtinyt hänen tuotantoonsa tutustua. The Best -hitistä parhaiten tunnettu Foreign Affair -albumi oli pitkään kokoelmissani neuvostoliittolaisena vinyylinä Melodija merkillä, ja Private Dancer -albumia olen kuunnellut vain pintapuolisesti. Tina Turnerin albumeihin tutustuminen onkin minulle pitkän tähtäimen "to do"-listalla.
We don't need another hero -kappaleesta muistan aina parhaiten tyylikkään musiikkivideon ensimmäiset kymmenet sekunnit, jotka keskittyvät lähinnä Turnerin huomattavan korkeiden kengänkorkojen kopinaan ja Mad Max -elokuvan rooliasun peittämiin tyylikkäisiin sääriin. Elokuvassa Turner esitti Aunty Entityä ja sai kehuja sivuroolistaan.
Tämän enenpää Tina Turner ei kuitenkaan antautunut elokuvauralle. Erottuaan Ike Turnerista hänen uransa oli ollut alamaissa 1970-luvulla, mutta vuonna 1985 hän oli jälleen huipulla Private Dancer -albumin ja What's love got to do with it -superihitin seurauksena. We don't need another hero jatkoi Turnerin hittien sarjaa. Laulun Turnerille ja elokuvan soundtrackille sävelsivät Terry Britten ja Graham Lyle, jotka olivat myös What's love...-hitin taustalla ja jotka sävelsivät puolet Turnerin seuraavan albumin Break every rule kappaleista.
Laulu sopii Tina Turnerille erinomaisesti antaen hänelle mahdollisuuden käyttää matalampaa rekisteriä, mutta myös räväyttää täysin palkein kertosäkeen puolella. Laulu on Turnerin uran parhaita, ja ainakin minun mielestäni huomattavasti parempi kuin ylisoitettu The Best, josta Turner nykyään parhaiten muistetaan.
Turnerin ura on jatkunut pitkälti 2000-luvun puolelle, eikä hän ainakaan vielä ole ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle. Hänen viimeisimmästä studioalbumista on kuitenkin jo 13 vuotta, joten ilmeisesti tänä vuonna 73-vuotta täyttävä Turner on pikku hiljaa siirtymässä pois julkisuuden kirkkaimmasta valokeilasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)